Kirje yksinäiselle

Linda Huhtinen - Suur-TampereIstun Tampereen Setlementin odotushuoneessa ja selaan lehteä. Lehtipinon vieressä on pieni kori, johon on aseteltu nippu kirjeitä. En malta olla vilkaisematta niiden kuoriin kirjoitettuja osoitteita: kirje yksinäiselle, kirje surulliselle, kirje yksinhuoltajalle.

Hetken kuluttua minut kutsutaan sisään ja pääsen juttelemaan ammattiauttajan kanssa. Tällä kertaa puhumme siitä, miten minä voisin olla avuksi muille.

 

Sisäministeri Paula Risikko kertoo pitävänsä syrjäytymistä yhtenä suurimmista uhkista Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Hän toivoo, että syrjäytymisen ehkäisemisestä tulisi yksi hallituksen kärkihankkeista. Kun televisiossa keskustellaan, kysyvät katsojat kotona: entä jos mitään ei tapahdu?

Kyllä tapahtuu, jos laitamme tapahtumaan. Yksilö on hyvin pieni osa yhteiskuntaa, eikä yhden ihmisen lupaus muuta rakenteita tai poista ongelmia. Silti kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö yksi ihminen voisi pelastaa toista ihmistä. Se on fakta, jonka nojalla kannattaa yrittää.

 

Valtakunnallinen Kirje tuntemattomalle -toiminta tuottaa vapaaehtoisten avulla kirjeitä, joita Setlementin kaltaiset yhdistykset toimittavat eteenpäin niihin lukuisiin paikkoihin, joissa lohtua kaivataan. Paikat ovat nuorten taloja, turvakoteja, kodittomien yösijoja, mielenterveyskahviloita, vanhainkoteja ja rikosuhripäivystyksiä. Ne ovat paikkoja, joihin saattaa sattua ihminen, joka tarvitsee kipeästi ystävää. Edes yhtä ystävää.

Kirjeen tarkoituksena on luoda lohtua ja kannustaa toista ihmistä jaksamaan eteenpäin. Sen tarkoitus on yhtä ikiaikainen kuin hyvän kirjan – se on kuin sanovinaan: sinä et ole yksin tässä maailmassa. Et nyt, et koskaan.

Toiminta on tehty helpoksi: kirjeitä voi kirjoittaa kuka tahansa ja yhdistykset hoitavat kokemuksellaan kirjeet oikeisiin paikkoihin.

 

Setlementistä kerrotaan, että kirjeet ovat lohduttaneet ja auttaneet jo tuhansia ihmisiä. Se on merkittävä alku. Ja mikäli sinä kerrot ystävällesi sen, minkä minä juuri kerroin sinulle, voi vuoden päästä luku olla jo paljon suurempi.

Yksinäisen ihmisen auttaminen ei ole vain politiikkaa ja sotea. Se ei vaadi tekijöikseen päättäjiä, vaan päätöksiä. Ne, jotka haluavat tarttua kynään ja paperiin, voivat tehdä ensimmäisen siirtonsa heti.

 

Vastuu on meillä kaikilla. Kenenkään ei pidä jäädä yksin. Sillä meistä kukaan ei voi tietää, kummalla puolella pöytää me seuraavaksi istumme.

Kommentti artikkeliin “Kirje yksinäiselle”
  1. avatar Teuvo Palmu sanoo:

    Mihinkä laatikkoon laitetaan kirje yksinäiselle vanhukselle, joka on masentunut? Perheenjäsenet muistaa muutaman kerran vuodessa (syntymäpäivänä ja jouluna). Tämä ei henkilöä paljon ilahduta muina vuoden päivinä ja meitä on kaiketi muitakin, kuin minä yksistään??

Jätä kommentti

css.php